Pukusuunnittelua ja vaatteiden keräämistä pitkin poikin eteläistä Suomea

Elokuvassa on viisi päähenkilöä ja kahdeksan melkein päähenkilöä, jotka koostuvat päähenkilöiden perheenjäsenistä. Näiden lisäksi on lukuisia muita merkityksellisiä henkilöitä, joiden puvustuksella luodaan mielikuvia ajasta, sekä vahvistetaan ja tuetaan henkilön luonnetta. Elokuvassa on useita tärkeitä ryhmiä ja isoja tapahtumia, joissa ajankuvaa oli tärkeää tuoda esille. Toki niin, että jokainen elokuvassa esiintyvä henkilö oli tavallaan yhtä tärkeä kokonaiskuvan kannalta.

Tein hyvinkin tarkat suunnitelmat päähenkilöiden puvuista läpi elokuvan. Pyrin pitämään vaatteet mahdollisimman alkuperäistä muistuttavina. Käsikirjoituksessa Toni on kiltti, koulussa menestyvä poika, joka kasvaa matkan varrella bändin keulakuvaksi. Ja tämän pyrin huomiomaan vaatteissa myös. Tuukka toivoi Tonin hahmolle alkuun ”ihan tavallisia vaatteita”. Halusin pitää vaatetuksen vaaleana alussa ja kasvattaa niitä tummempaan suuntaan kohti loppua. Saimme käyttää elokuvassa Tonin alkuperäisiä takkeja, flanellipaitaa ja t-paitoja, jotka olivatkin merkittävässä osassa monessa kohtauksessa. 

Melkein kuin vastakohtana Tonille, käsikirjoitus luo kuvan nuorisohuligaanimaisesta Tuukasta. Pahasta pojasta, joka riehuu kaupungilla ja kotona. Tuukan hahmoon halusin kerroksellisuutta, roikkuvia housuja, huppareita, ja tummia värejä. Tuukan hahmon vaatteet siistiytyvät ja selkeytyvät elokuvan aikana, vaikka tyyli pysyy loppuun asti. Tuukka antoi myös omia alkuperäisiä vaatteitaan kuvauksiin. Itse asiassa, Iiro taisi näytellä jokaisessa kohtauksessa niin, että hänellä oli joku alkuperäinen Tuukan vaate päällään. Tuukan paitavarastolla kävivät myös niin elokuvan Sipe kuin Anttikin.

Tuukan hahmoa ja hänen skeittijengiään varten saimme merkittävän satsin vaatteita Vansilta, joka on vaatettanut Apulantaa kaikki nämä vuodet. (Kiitos Sipelle vinkistä ja Klausille (Cape Universal Oy) vaatteista!)

Sipeltä saimme kuvauksiin kaksi hänen alkuperäistä takkiaan, nahkatakin ja kelsiturkin, joka on Sipen äidin, Sirkan valmistama. Myös punavalkoraidallinen Maripaita on Sipen oma. Ehkä itselleni Sipen vaatteista merkityksellisin on elokuvan alun pukukokonaisuus pinsseineen ja olkalaukkuineen.

Antin kohdalla käsikirjoituksessa mainittiin Obituary-paita. Antilta sain kuvan alkuperäisestä paidasta, ja sellainen tilattiin. Collegepaidat olivat loppuneet, mutta t-paitana löytyi sama malli. Antin hahmo oli alusta alkaen voimakkaimmin varma asiastaan ja ehdottomasti eniten punk. Hahmo kasvaa loppua kohti siksi Antiksi, jonka minäkin muistan ja tunnistan. 

Perheenjäsenten vaatteidensuunnittelu tapahtui saamieni valokuvien perusteella. Vaatteiden valinta kohtauksiin oli selkeästi vapaampaa kuin bändin jäsenten, joista on kuvia ja muistoja niin monella. Keräsin jokaista perheenjäsentä varten useita asukokonaisuuksia ja pohdimme yhdessä, niin Tuukan ja Olgan kuin näyttelijöiden kanssa, mitä käyttäisimme missäkin kohtauksessa. 

Riia_puvut.jpg

Elokuva sisältää useita isompia joukkokohtauksia, niin koulussa, keikoilla, Kasisalilla, mielenosoituksessa, Rotary-juhlissa kuin jäähallillakin. Näihin kohtauksiin tulevia avustajia varten tein puvustusohjeet, joita lähetettiin kohtauksiin tuleville avustajille. Puvustusohjeissa oli lähinnä kuvia aikaan tyyliin sopivista vaatteista ja luettelo mahdollisista vaatekappaleista.

Suurin osa elokuvassa nähtävistä vaatteista on peräisin kirpputoreilta ja kierrätyskeskuksista. Niiden löytämiseksi minä ja puvustaja Pia teimme molemmat lukuisia kierroksia kirppareilla yhdessä ja erikseen. Jopa tuotantopäällikkömme Julia kävi säännöllisesti tsekkaamassa Itäkeskuksen kierrätyskeskuksen ja teki sieltä hankintoja. Itselläni ei aikakauden lisäksi ollut muita tarkkoja kriteerejä näillä hankintamatkoilla, joka helpottaa kirpputoreilla kiertelyä. Tarvitsimme elokuvaa varten niin monenlaisia vaatteita, farkkuja, iltapukuja, toppatakkeja, t-paitoja, villapaitoja, miesten pukuja, kenkiä, nuorten vaatteita, aikuisten vaatteita, lasten vaatteita… 

Meillä oli muutamia yhteistyökumppaneita vaatteiden hankintaa varten, joista vaatemäärältään suurimmaksi nousi Lahdessa oleva kierrätyskeskus Patina. Sain ostamistani vaatteista alennusta ja mikä mielenkiintoisinta, pääsin seuraamaan saapuvien vaatteiden lajittelua ja hyödyntämään samalla poistoon heitetyt vaatteet. Kierrätysmyymälässä poiston syyksi riittää pieni likatahra tai irronnut nappi, joista mikään ei haitannut vaatteen käyttöä elokuvassa. Vietinkin hurmoksessa useita päiviä lajittelupisteellä, tarkkaillen samanaikaisesti poistolaatikkoa ja myymälään menevien vaatteiden rekkiä. Patinan henkilökunta keräsi myös itsenäisesti minulle muutaman kerran kärryllisen vaatteita, joista sain käydä valitsemassa meille sopivimmat. Olen yhä ihmeissäni ja hämmentynyt kuinka paljon vaatteita ja muutakin tavaraa sinne saapuu päivän aikana. Ainutlaatuinen kokemus päästä näkemään tämä!

Uff oli yksi meidän yhteistyökumppaneista. Heiltä saimme myös alennuksen ostetuista normaalihintaisista tuotteista. Pia tekikin useita täsmennettyjä iskuja Helsingin Uffeihin, koska niiden valikoimat on hienosti jaoteltu, ja toki vaateiden laatu sekä määrä on erilainen kun täällä maakunnissa. Hänen tehtävälistallaan oli mm. nuorison bile- ja kouluvaatteita sekä merkkivaatteet kuten Lacoste ja O’Neill. Kävimme myös yhdessä kiertelemässä niin Uffit kuin Itäkeskuksen Kierrätyskeskuksen, joka on muuten erittäin hyvä kirpputori.

Artistiasu Oy oli myös yhteistyössä kanssamme monin tavoin. Vuokrasimme Artistiasulta oikeastaan kaikki elokuvan asusteet, kuten silmälasit, Marimekon paidat, korut, kenkiä ja ison kasan juuri niitä the Purjehduskenkiä. Minnalle ja koko henkilökunnalle iso kiitos kaikesta avusta! Osa elokuvassa käytetyistä vaatteista päätyi kuvausten jälkeen Artistiasun varastoon ja ovat vuokrattavissa siellä.

Elokuvassa nähtävät poliisin asut saimme Pian kontaktien kautta vuokrattua Yleltä. Poliisin vaatteet on aina mielenkiintoisia, koska niiden käyttö ja vuokraaminen vaatii luvan. Tuotanto haki Päijät-Hämeen poliisipäälliköltä luvan, jonka saatuamme Yle vuokrasi vaatteet meille. Lupahakemuksessa kerrottiin tarkasti mihin, missä ja milloin pukuja käytetään. Pukuja tuli säilyttää lukitussa tilassa ja käyttää valvotuissa olosuhteissa. Siitäkin huolimatta tuon ajan poliisin asua ei ole käytetty enää vuosiin virkatehtävissä.

Yksityiset lainaajat muodostuivat merkitykselliseksi etsiessäni tietynlaisia nahkatakkeja ja aikakauden merkkituotteita esim. O’Neillin pusakoita. Laitoin sosiaalisene mediaan  ilmoituksen tuotteista ja sitä kautta löytyi oikeastaan kaikki elokuvassa käytetyt nahkatakit sekä jo mainitut O’Neill-takit. Olen yhä vaikuttunut ihmisten tarinoista, muistoista ja siitä että he halusivat tällä tavoin osallistua elokuvan tekoon. Kiitos jokaiselle lainaajalle!

Aloittaessani vaatteiden keräilyä, päätin että tuon vaatepussit kotiini, jotta voin purkaa ja jaotella tuotteita rauhassa. Tämä olikin sangen hyvä idea aluksi, kunnes olohuoneeseeni oli alkanut muodostua pussien ja kassien reunustamat polut..

Seuraavassa blogissa päästään kuvauspäivien hulinaan ja tapahtumarikkaaseen 5 viikkoon, jonka aikana koin niin onnistumisia kuin pieniä tarkkuusvirheitä, mutta ennen kaikkea suurella sydämellä tehtyä yhteistyötä koko työryhmän kanssa…

Teksti ja kuvat: Pukusuunnittelija Riia Lampinen

tmk elokuva